Think about why you started!!

Kauhee ahdistus päällä.. Mä en nyt yhtään tykkää ku mun olkapäät kiusaa mua. Kaikki on menny päin mönkää. Treenaaminen, syöminen, kaikki! Mut nyt on vaan pakko ottaa ittestään niskasta kiinni vaikka kuinka vaikeeta olis. Yritän raahata itteni salille ja kattoo siitä sitte että mitä seuraavaks. Yleensä se lähteminen sinne on niin vaikeeta ja tekis mieli vaan mennä peiton alle piloon mut sit treenin jälkeen on kun uudestaan syntynyt. Siks mä rakastan treenaamista ku sen jälkeinen fiilis on niin mahtava! Tää on kans yks syy miks mä en halua/tykkää juoda alkoholia tai syödä "epäterveellisesti" koska se jää mulla niin pitkään aikaan päälle enkä pääse helposti ylös kuopasta sen jälkeen. Tuntuu et kaikki mitä tähän asti on tehty on menny hukkaan ja nyt ei enää voi tehdä asialle mitään. Mutta mä päätin nyt että unohdan kaiken ja kuvittelen että en oo poikennut suunnitelmistani pätkän vertaa ja jatkan samaan malliin. Ainut takapakki on nyt tää mun olkapää.. Katotaan miten mä pystyn juokseen, mä lähen nyt salille! ;)